Timo Soini on parasta mitä suomalaiselle politiikalle on tapahtunut sodan jälkeen

Kun yleisö alkoi valmistautumaan edellisiin eduskuntavaaleihin, Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan 14.8.2010 näin:

“Poliittisissa piireissä on olut huolissaan perussuomalaisten mahdollisesta vaalivoitosta. Vaara ohi!

Matti Putkonen, joka Metalliliiton energialobbarina lobbasi ydinvoiman nurin vuonna 2003 lähtee nyt tuhoamaan perussuomalaisten vaalimenestystä. Putkoseen jos kehen voi luottaa.”

Nyt jälkikäteen täytyy kaiketi jokaisen todeta, että yhteiskunnallinen keskustelu on aivan eri tasolla kuin se vuosi sitten oli vaihtoehdottomudessaan. Nykyään ihmiset uskaltavat olla eri mieltä, jopa hallituksen sisällä.

Vanhat puolueet ovat pakotettuja hakemaan eroja toisistaan eikä peesaaminen enää riitä.

Enää tuskin kenellekään tulee mieleen ilmoitusasiana kertoa, kuinka monta vuosikymmentä ajatteli pysytellä pääministerinä kuten Vanhanen teki.

Äänestämällä voi edelleen näemmä vaikuttaa, vaikka Vanhanen jo luuli että sellainen on historiaa.

Kuntien yhdistäminen ei ole vastaus elinvoiman lisäämiseen

Kuntarakennekeskustelu on yllättävän tunnepitoista. Nettikeskustelussa korostuvat mielipiteet, joissa erilaiset kermankuorijat pitää laittaa kuriin ja varsinkin helsinkiläisillä korostuu tarve korostaa kuinka Helsinki elättää muuta Suomea. Eihän mielipiteissä mitään väärää ole, jos ne perustuvat analyysiin. Yksi analyysi kuntien tilanteesta on tehty Helsingin tietokeskuksen toimesta:

http://www.hel2.fi/Tietokeskus/julkaisut/pdf/11_05_05_tutlkimuskatsaus_2_Helin.pdf

Tuolta löytyy kiteytettynä kuntien todellinen ongelma:

“Suomen Kuntaliitto on ollut huolissaan kunnille sälytetyistä uusista tehtävistä. Uusista tehtävistä aiheutuneiden kustannusten määrä ei ole tiedossa. Periaatteessa valtio on osallistunut uusien tehtävien kustannuksiin kolmasosalla ja kuntien maksettavaksi on jäänyt kaksi kolmasosaa.

Osittain suuret kustannustenjaon tarkistukset johtuvat uudistusten enemmän tai vähemmän tietoisesti alimitoitetuista kustannusarvioista. Kuntien talouden kannalta kohtalokas virhe syntyy valtion budjetin laadinnassa. Ministeriöillä on budjettikehyksissä muutama kymmenen miljoonaa euroa pelivaraa uusiin tehtäviin. Jokaisella ministerillä ja hänen puolueellaan on tarve saada tehdyksi näyttäviä uudistuksia.

Kehysten tiukkuus johtaa siihen, että uudistusten kustannukset aliarvioidaan. Tämän lisäksi uudistuksia käynnistetään vuoden loppupuolella. Seuraavina vuosina laskut lankeavat kunnille täysimääräisinä. Niiden suuruutta tarkastellaan vain neljän vuoden välein.

Valtiovarainministeriö moittii jatkuvasti kuntia löysästä taloudenhoidosta. Malkaa omassa silmässä ei tunnu valtion puolella nähtävän. Valtiovarainministeriö ei ole saanut ministereitä eikä kansanedustajia kuriin uusien tehtävien ideoinnissa. Jatkuvasti on vireillä hyviä asioita, joiden lopullinen kustannus ei ole tiedossa tai joiden kustannusarviot ovat alimitoitettuja. Laskun maksaa lopulta kuitenkin kunta. Ja sitten kauhistellaan kuntien menojen kasvua.”

Helsingin tietokeskus löytää sylttytehtaan Eduskunnasta. Eduskunta on se paikka jossa kuntien velvoitteista päätetään. Voidaanko näitä velvoitteita toteuttaa paremmin, jos kunnat laitetaan yhteen? Onko suuressa kunnassa halvempaa tuottaa palveluita?

Tätä asiaa on tutkittu paljonkin ympäri maailmaa ja Suomesta helpoin esimerkki löytyy THL:n tekemästä tutkimuksesta, jossa on selvitetty sairaanhoidon kustannuksia eri osissa maata:

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/organisaatio/rakenne/yksikot/terveys_ja_sosiaalitalous/tilastoja

Helsingin sairaanhoito maksaa neljänneksen enemmän kuin Päijät-Hämeen. Olkoonkin, että luvut eivät varmaan kaikilta osiltaan ole vertailukelpoisia yliopistosairaaloiden ja keskussairaaloiden välillä, THL:n tutkija uskaltaa väittää että HUS voisi teoriassa tehdä 200 miljoonan euron vuotuiset säästöt, mikäli kustannukset saataisiin laskettua lähelle maan keskiarvoa.

Jos verrataan yliopistosairaalapaikkakuntia keskenään, niin Helsingissä on edelleen erittäin kalliit kustannukset. Suuruus ei siis ainakaan tuolla tuo säästöjä, vaan näyttää päinvastoin aiheuttavan suuria menoja.

Johtuisko siitä että kun on millä mällätä niin mällätään sitten?

Olen melko varma siitä, että kuntia yhdistelemällä ei synny automaattisesti mitään säästöjä. Voidaan päätyä jopa tilanteeseen, jossa kunta päätyy alueellaan tilanteeseen jossa ei ole ollenkaan kilpailua. Silloinhan kunta voi toimia monopoliasemassa pelkäämättä väestön pakenemista paremmin toimivaan kuntaan.

Sama koskee tietysti yrityksiä. Olen hämmästellyt kovasti kauppakamareiden kannanottoja kuntaliitosten puolesta. En millään suostu uskomaan, että yksi kunta per talousalue voisi olla elinkeinoelämän hyväksi. Nykyisellään lähes kaikilla alueilla yrityksillä on vaihtoehtoja sijoittumisessaan eri kaupunkiseuduille, jolloin kunnat joutuvat kilpailemaan yritysten toimintaedellytysten luomisessa. Miten tuo sektori toimisi, jos yritykset olisivat ota-tai-jätä -tilanteessa? Monopolikaupunki voisi määritellä ehtonsa ja yritystoimintaa ei välttämättä edes syntyisi.

Kuntien yhdistely poistaisi lähidemokratian käytännössä kokonaan. Joku voi tietysti kysyä, mitä virkaa on lähidemokratialla jos kerran kuntien tulot menevät 110 prosenttisesti lakisääteisiin kuluihin. Ehkä vastaus löytyy tuohon jostain ihan muualta kuin kuntien yhdistelystä. Olisiko jotkut palvelut järkevä tuottaa valtakunnallisina palveluina eikä laittaa niitä kuntien kontolle? Voitaisiinko joitakin palveluita yksityistää kokonaan pois julkisesta taloudesta siten, että ihmist tilaisivat ómilla rahoillaan sitä palvelua jota haluavat?

Kuntien lähidemokratian ytimeen kuuluu mm. maankäytön suunnittelu. Ihmisten täytyy olla tarpeeksi lähellä oman asuinympäristönsä suunnittelua ja toteuttamista. Kunnat profiloituvat samallakin kaupunkialueella eri tavoin nimenomaan maankäytön kautta. Jossakin kunnassa ihmiset haluavat profiloitua bisnesmiehiksi ja -naisiksi, toisessa kunnassa saattaa olla ykkösjuttu maanläheisyys. Kaikille löytyy tilaa tästä maasta.

Kuntarakenteen ohjailu yksioikoisesti palveluiden tuottamisen näkökulmasta ei tee Suomesta parempaa Suomea. Olisiko kyse enemmänkin nykyisten keskuskaupunkien poliitikkojen valtapyrkimyksistä kuin Suomen parhaasta? Todellinen ongelma tiedetään aivan tutkitusti, ja siihen pitäisi tietysti löytää vastaukset analyyttisesti eikä vain väittämällä että suuri monopolikunta pystyy ja hoitaa velvoitteensa. Näinhän se ei tule onnistumaan. Tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua. Eduskunta päättää palveluista aina yksittäin ja aina ne ovat vanhojen palveluiden päälle tulevia lisäpalveluita joista kunnat sitten vastaavat. Jollei tuota saada muutettua tai edes kerran tehtyä kokonaisarviota julkisella puolella tuotetuista palveluista ja niiden tarpeesta niin ei tämä yhtälö vain ratkea.

Kuntaliitokset eivät ole vastaus siihen, miksi julkinen talous Suomessa on liian suuri. Kuntaliitoksilla ei tuoteta sitä lihasvoimaa jolla nuo palvelut tuotettaisiin. On paljon asioita, joista kunnat nyt vastaavat mutta jotka olisi järkevää hoitaa valtakunnallisesti.

Esim sairaanhoito ei oikeasti ole lähidemokratiaan kuuluva elementti. Siitähän päätetään nimenomaan kaikkialla muualla paitsi kunnassa. Kunta ei voi päättää järjestääkö se sairaanhoitoa ja missä mitassa, kaikki velvoitteet tulevat Eduskunnasta, erilaisista hallituksen asettamista suosituksista jne. Kunnan kontolla on vain sen tuottaminen ja maksaminen. Lähialueiden kaavoitus ja muu maankäyttöpolitiikka taasen on sitä kunnan ja lähidemokratian ydintä, eikä sen vieminen pois jollekin maakunnan kokoiselle toimijalle voi olla hyvä ratkaisu.

Nyt pitäisi kuntarajojen piirtelyn sijasta ottaa palvelukartta kouraan ja miettiä a) mitkä palvelut julkinen sektori hoitaa jatkossa ja b) kuka ne tuottaa, kunta vai valtakunnallinen toimija. Sen jälkeen voitaisiin palata tähän kuntarakenteeseen, vaikka tuskin olisi enää tarpeen.

Onko YLE riippumaton mediatalo?

Tämän vuoden aikana on tullut muutamassa artikkelissa esille se, kuinka YLE:llä on tärkeä rooli SDP:lle ja kuinka SDP yrittää läänittää YLE:n hallintoneuvostoa. Esim tässä artikkeli kesältä Talouselämä.fi:stä.

Vainoharhaisuutta tai ei, tuo poliittinen nimitysvalta riippumattomassa mediatalossa tuntuu tietty vähän omituiselta. Olkoonkin niin, että Eduskunta on se päättäjä YLE:n asioista, niin kuitenkin on niin että viestintäministeri on se joka YLE:n hallintoneuvoston miehityksestä asiallisesti pääättää.

Onko ylipäätään oikein, että YLE:n hallintoneuvostossa istuu puoluejyriä eikä viestinnän ja talouden ym asiantuntijoita?

Onko YLE oikeasti riippumaton, jos sitä valvova toimielin on käytännössä täysin yhden puolueen käsissä kerrallaan. Edellisellä hallituskaudellahan demarit kärsivät tappion kun Sasi laittoi demaripomon pihalle YLE:stä. On siis aivan turha väittää ettei YLE:n johtamisessa olisi kyse puoluepolitiikasta.

Miksi sitten halutaan pitää yllä mielikuvaa riippumattomasta YLE:stä?

Jos haluuttaisiin rakentaa riippumaton YLE se olisi toki mahdollista. Onhan oikeuslaitoskin riippumaton. Mutta niin kauan kuin YLE:n asioista päättää Eduskunnan hallintoneuvostoon kähmineet puoluejyrät ei voida puhua riippumattomasta mediatalosta. Muutos voi tulla vain Eduskunnasta.

Valitkaa sinne hallintoneuvostoon pätevimmät eikä puolueille kätevimmät.

Sen jälkeen YLE:stä voisi tullakin riippumaton mediatalo, mutta aikaa se vaatii.

EVM:n toimintakyky

Sekä ERVV että sen tilalle tuleva EVM perustuvat pääosin sopimusmaiden takauksiin. Esim Suomi antaa oikeata rahaa EVM:lle noin puolitoista miljardia euroa käteistä ja sitten tekee takauslimiitin reippaalle yhdelletoista miljardille eurolle.

Tuon takauksen turvin vakausvälineen pitäisi pystyä ottamaan markkinoilta lainaa, jota se voi sitten antaa eteenpäin kriisimaille tai kriisipankeille.

Taannoin ERVV yritti kerätä markkinoilta muutamaa miljardia euroa, mutta rahankeruu epäonnistui surkeasti.

Kuinka käy sitten kun oikea EVM alkaa keräämään rahaa markkinoilta ja samaan aikaan luottoluokittajat ovat laskemassa euro-maiden luottoluokituksia hallitsemattoman vastuiden jakelun vuoksi?

Kun EVM heittää markkinoille ensimmäiset lainapaperit ja niiden myynti epäonnistuu niin samalla euro romahtaa lopullisesti, ellei EKP tule esiin ja ala ostamaan EVM:n lainapapereita.

Homma toimisi ihan hyvin jos mentäisiin alkuperäisten sopimusten mukaan; jokainen vastaa omasta taloudestaan eikä vastuita siirretä missään olosuhteissa muille. Nyt niitä siirretään muille, ja tämä vastuunkanto on se ongelma joka euron kaataa. Kreikan taloudelliset ongelmat eivät ole euron ongelmia, mutta niistä on vastuun kantamisella tehty euron ongelmia, eikä pakkivaihdetta enää ole käytössä.

Korneinta on se, että Erkki Liikanen väittää euron tuoneen Suomeen ennennäkemätöntä vakautta. Ei ole, voin näin lonkalta kertoa. Euro toi liian matalat korot, euro toi jatkuvasti kriisissä olevan valuutan. Markka-aikana kriisejä ei ollut ihan jatkuvasti kuitenkaan. Eniten tässä nyppii se, että Saksan ja Ranskan pankit saavat sanella Merkozyn suulla Suomelle mitä meidän pitää tehdä ja Suomi tottelee, vastuuta kun kerran kannetaan ja kaikki muu on populismia. Mitä kauemmin tämä kitkuttelu kestää, sitä komeampi tulee olemaan loppuhuipennus.

Jos Kreikka olisi alunperin jätetty beilaamatta mentäisiin jo vahvaa nousukautta eikä euro olisi kriisissä jo neljättä  vuotta kuten nyt on päässynnä käymään. Vastuunkanto maksaa koko euron olemassaolon.

Suomalainen sananvapaus on aika skitsoa

Suomen Eduskunnan jäsen sai tuomion kansan kiihottamisesta todetessaan erään uskonnon olevan vähän agressiivinen.

Samaan aikaan huumoriohjelmassa ‘Putous’ eräs roolihenkilö ‘Sui Hin’ esittää mielestäni erittäin mautonta sketsiä thaimaalaisista naisista.

Sketsihahmolla luodaan yleiskuva, jossa thaimaalaiset naiset ovat kaikki huoria ja bimboja. Huoria Thaimaassa on, totta, mutta mitä hauskaa siinä on että perhe myy rahapulassa tyttärensä huoraksi Pattayalle?

Onko sananvapausmielessä eroa sillä, esittääkö asiansa tekstimuotoisena artikkelina tai huumorin varjolla sketsinä? Ei kai pitäisi olla.

Entäs jos olisikin kysymys huumorihahmosta, joka olisi naisia väijyvä miesjoukkio Kaisaniemen puistossa?

Jaa niin, raiskauksesta ei saa huumoria. Mutta thaimaalaista naista saa käsitellä huorana tosta vaan.

Se vaan tässä ihmetyttää, että miten jotkut ihmisryhmnät saavat erilaisen suojan ja käsittelyn kuin jotkut toiset ihmisryhmät. Tässä ‘Sui Hin’ -sketsihahmossa on mielestäni nähtävissä silkkaa rasismia pahimmassa muodossaan. Kansanedustaja Hirvisaaren tekemä kiihotusrikos oli mielestäni huikeasti kevyempi juttu kuin mistä tässä sketsihahmossa on nähtävissä.

Missä ihmeessä NATO-keskustelu viipyy?

Kun nyt ollaan äänestämässä Suomelle uutta presidenttiä ja vaalikampanjat ovat kiivaimmillaan niin luulisi samalla käytävän myös kiivasta keskustelua NATOsta puoleen ja toiseen. Tiettävästi ehdokkailla on erilaisia mielipiteitä tästäkin asiasta.

Vaikka kaikki tietävät, ketkä ovat NATO – kyllä -miehiä, niin silti keskustelua syntyy vain NATO – ei -porukassa.

Miksi näin? Onko tosiaan liian vaarallista Niinistölle sanoa, että NATO olisi se järkevin tapa huolehtia puolustuksesta? Faktahan se on, ettei Suomen omat resurssit voi mitenkään riittää omaehtoisen puolustuksen rakentamiseen, siihen tarvitaan liittoutumista. Ja NATOn rooli ylipäätään on muuttunut sitten kylmän sodan. Se on kai jäänyt huomaamatta monelta, sen verran aralta tämä aihe näyttää. En ylipäätään osaa arvostaa keskustelemattomuutta ja mielipiteen panttaamista, varsinkaan eturivin miehiltä.

Suomen turvallisuusuhka tuskin on se, että jostakin suunnasta, esimerkiksi itäiseltä rajalta, alkaisi puskemaan tankkeja rajan yli. Tuo turvallisuusuhka on täysin absurdi tänä päivänä. Suomen pitää varautua täysin erilaisiin uhkiin ja niihin varautumisessa Suomella ei vain ole omaehtoisia kykyjä. Ei ole edes pääsyä tarvittavaan tekniikkaan, ja vaikka olisikin, ei olisi sihen varaa.

NATO on rauhallisten maiden liittoutuma. Olisiko Suomi ihan oikeasti väärässä seurassa ollessaan samassa puolustusliitossa Viron, Norjan, Tanskan, Ranskan tai Saksan kanssa? Olisiko se niin kauheata?

Usein kuulee vastaväitteenä että emme halua lähettää poikiamme sotimaan NATOn sotia Afganistaniin. Monelle tulee yllärinä, että Suomi on siellä mutta hyvin monet NATO-maat eivät ole.

Toinen usein kuultu vasta-argumentti on NATOn kalleus. Oikeatihan se ei maksa yhtään enempää kuin siihen kuuluvat maat haluavat varustautumiseensa laittaa. NATOssa on suositus, että varustaudutaan tietyllä prosentilla BKT:sta, mutta niinhän tavallaan nytkin Suomi toimii. Sama satsaus vain toisi leveämmät hartiat.

NATOssa asemoituisimme oikeasti länsimaiseen vapaaseen maailmaan.

Ihmettelen suuresti, miksi Niinistö ja Lipponen, kumpikin NATOn kannattajia kai perimmiltään, eivät uskalla avata tästä asiasta suutaan.

Yhtä paljon ihmettelen sitä, miksi Arhinmäki niin voimakkaasti vastustaa NATOa. Kylmänsodan kausi ja Neuvostoliitto ovat mennyttä maailmaa, eikä Vasemmistoliitolla kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään ideologista yhteyttä nykypäivän Venäjään, joka taitaa olla äärikapitalistinen valtio josta puuttuu markkinatalouden säännöt. Eli lähellä länsimaita ennen AY-liikettä.

Hallitus kehitti vahingossa itselleen pattitilanteen

Ainakin ulospäin näyttää siltä, että hallitus on joutunut EVM:n määräenemmistöpäätöksen kanssa pattitilanteeseen. Katainen ja Kokoomus on näemmä valmis kehittelemään luovia ratkaisuja, jotta EVM:n määräenemmistöpäätökset olisivat mahdollisia, mutta ikävä kyllä Urpilainen ehätti omalla taholla sanomaan julkisuuteen että määräenemmistöpäätökset eivät käy missään nimessä.

Saas nähdä, miten tilanteen purkavat, varsinkin kun Vasemmistoliitto näyttää olevan Urpilaisen kannalla.

Määräenemmistöpäätösraja on muutenkin asetettu aika kummallisesti. Sillähän vain taataan se, että missään olosuhteissa Saksa, Ranska tai Italia eivät joudu maksamaan sakkoja kun sattuvat rikkomaan vakausrajoja. Vai kuvitteleeko joku, että nämä maat voisivat missään olosuhteissa olla välittämättä maansa sisäpolitiittisesta tilanteesta ja hyväksyä itselleen sakkoja? Jotenkin omituista, että kaikken suurimmat taloudet eli samalla kaikkein suurimpien vajeiden tekijät eivät joutuisi vajeistaan mihinkään vastuuseen toisin kuin pienemmät taloudet.

Samalla tuossa uudessa EVM-sopimuksessa menee ilmeisestikin myös Suomen vaatimat täydet vakuudet takauksilleen ja lainoilleen sekä myöskin sijoittajavastuu. Hirmuinen vääntö koko kesän vakuuksista ja nyt sitten yhdessä yössä ne eivät olekaan mitenkään tärkeitä, kuten ei myöskään hallitusohjelmaan kirjattu sijoittajan vastuu.

Jos kerran pitää olla määräenemmistö, niin miksei sitten niin että määräenemmistö on 2/3 äänivallasta ja puolet sopimuksessa olevista maista? Ai niin, sehän ei käy, koska se olisi Saksan perustuslain vastaista koska Saksalta häviäisi veto-oikeus. Suomen perustuslaista nyt ei niin suurta väliä, kuten Sarkozy tuossa ehätti jo tuumaamaan.

Joissakin puheenvuoroissa on ihmetelty myös sitä, että miksi IMF:n päätöksenteko ei ole perustuslaillinen ongelma mutta EVM:n määräenemmistöpäätökset ovat.  Noissa on kuitenkin täysin perustavanlaatuinen ero. Ensinnäkin IMF:lle annetaan lainaa tietty summa Suomen Pankista, ja Suomen Pankin ja samalla Suomen vastuu on tasan tarkkaan maksimissaan tuo lainattu summa. ERVV:ssä ja EVM:ssä ei näin ole. Lopullista hintaa ei kukaan osaa vielä sanoa. Toisekseeen IMF:n antamat lainat ovat aina ykkössijalla kaikkiin muihin lainoihin verrattuna. EVM:stä annettavat vivutetut lainat ovat taasen aina huonoimmalla etusijalla, eli sieltä tulee tappiot ensimmäisenä kun niitä alkaa tulemaan.

Kuinka vähällä tiedolla meitä hallitaankaan

Olivat sopineet, että IMF:n pääomia kasvatetaan 200 mrd euroa, ja siitä Suomen osuus olisi 3.8 mrd euroa. Tuon osuuden IMF:lle lemppaa Suomen pankki, kuten pääministeri Katainen eilen tuumasi. Muiden maiden keskuspankit hoitelevat omat osuutensa.

Nyt sitten Kimmo Sasi näyttää olevan sitä mieltä, että Suomen valtion pitää ottaa ko lainasumma markkinoilta jotta se voidaan lainata IMF:lle. Asia kuulemma tulee käsittelyyn Eduskunnassa.

“Sasin mukaan hallitus antanee lisäbudjettiesityksen, joka siirtyy eduskunnassa   valtiovarainvaliokuntaan. Suuri sali päättää viime kädessä, myönnetäänkö   laina.”

“Sasi arvelee, että Suomi ottaa lähtökohtaisesti tarvittavan summan   kansainvälisiltä valuuttamarkkinoilta.

- Meillä on kolmen A:n maana tähän hyvät mahdollisuudet.”

Eipä ole tainnut ennenkään valtio hakea Suomen pankille markkinoilta lainoja, mutta kertahan se olisi ensimmäinenkin.

__________________________________

Lisäys 10.12. 2011

“Uutiset, 17.5.2011
Katainen: Suomen takausvastuut rajoittuvat 1,9 miljardiin euroon
Suomi paalutti selkeästi omien lainavastuidensa ylärajan alle kahteen miljardiin euroon EU-valtiovarainministerien kokouksissa Brysselissä maanantaina ja tiistaina. ”Irlannille ja Portugalille annettujen takauksien yhteissumma on 1,9 miljardia. Lisää vastuita ei voi tulla, koska ”, kiteytti valtiovarainministeri Katainen lehdistötilaisuudessaan tiistaina.
”On oikeastaan turha puhua isommista teoreettisista miljardimääristä, koska täysimittaiset vakuudet rajaavat vastuumme tuonne alle kahden miljardin. Se kaksi miljardia on oikeastaan ainoa luku, joka tavallisen suomalaisen kannattaa muistaa”, selvitti valtiovarainministeri. Myöskään ko. kahta miljardia ei voi mitenkään laskea menetetyksi, sillä etenkin sen muuttuminen kokonaan tappioksi edellyttäisi lainojen arvon putoamista nollaan, mikä on äärettömän epätodennäköistä.
”Vakuudet voisivat olla esimerkiksi omaisuusmassojen arvopaperistamista tai kiinteää omaisuutta, tapauksesta riippuen”, arvioi valtiovarainministeri Katainen. Lisäksi Katainen painotti, että ”vuodelle 2013 suunniteltuun pysyvään vakausmekanismiin (EVM) tulee saada tiukat yhteistoimintalausekkeet, jotka velvoittavat sitovasti myös yksityiset sijoittajat kantamaan tarvittaessa vastuunsa”, linjasi valtiovarainministeri.”

Persaukiselle maalle taloudellisia sanktioita – Euro pelastuu?

Euromaat ovat taas kovasti kriisikokoustaneet ja onkin päästy sopimukseen tai ainakin lähes päästy että jos joku joku maa rikkoo budjettikuria ja ottaa liikaa velkaa niin sille maalle räväytetään automaattisesti taloudellinen sanktio.

Jotenkin aika jännä juttu. En usko tuon toimiseen. Ensinnäkin lähes kaikki euromaat ovat rikkoneet vakaussääntöjä jopa nousukaudella. Saksaa myöten. Toiseksi maa joka rikkoo vakaussääntöjä ja ottaa liikaa velkaa, kuten siis Kreikka, saa sitä velkaa vain muiden valtioiden takauksin. Nyt siis sanktionkin maksamiseen pitäisi ottaa lisää velkaa jonka muut valtiot takaisivat.

Kolmanneksi eteen voi tulla tilanteita, joissa järkevintä on harrastaa elvyttävää talouspolitiikkaa. Sopimalla tiukan sapluunan etukäteen sidottaisiin kädet järkevältä päätöksenteolta silloin kuin sellaista tarvitaan.

Tässä luodaan rakennelmia, joilla siirrellään valtavia taloudellisia vastuita ja samalla saadaan aikaiseksi todella vaikeaselkoinen taloudellisten vastuiden verkko, joka uhkaa laskea koko euroalueen julkisen sektorin luottoluokituksia. Ei enää riitä, että Suomi hoitaa asiansa hyvin. Kun muiden vastuita on siirretty Suomelle mahdollisesti kymmenillä miljardeilla ei Suomenkaan AAA-luokitus ole enää mikään selviö. Jopa Kuntarahoitus Oy joutui tarkkailuun.

Toinen juttu, mistä Saksa ja Ranska olivat jo sopineet, on se että vakausvälineissä tehdään jatkossa määräenemmistöpäätöksiä. Eli Suomen puolesta voitaisiin tehdä miljardilupauksia esim. pankkien pääomittamisesta. Onneksi tämän taitaa Suomen perustuslaki estää ja Juttakin ehätti jo sanomaan ainakin Talsan mukaan että Suomi lähtee EVM:stä jos päätöksentekomenettelyä muutetaan.

Saapa nähdä miten Suomi sitten oikeasti toimii, kun muut maat kuitenkin nyt ovat näemmä päättäneet että sääntöjä muutetaan. Kesällähän kaikilla oli vielä sellainen uho päällä että kaikkien pitää olla yksimielisesti mukana tai koko EVM kaatuu lähtökuoppiinsa. Nyt ei ilmeisesti enää näin ole. Ihmettelin sitä kyllä jo keväällä.

Nokia syöksyy jälleen

Nokian kurssi näyttää olevan todella herkässä. Muutamassa päivässä on lasketeltu kurssista pois euron verran samaan aikaan kun Nokia on lanseerannut uudet WP-luurinsa markkinoille. Lumian ennakkotilaukset näyttivät hyvältä.

Forbes ehti ennakoimaan, että Nokia saa myytyä jakelukanavaan vain miljoona kappaletta uusia luureja ja että niistä päätyisi kuluttajalle asti vain 500 000 kappaletta Q4 aikana. Tuo olisi karmea uutinen Nokialle ja Microsoftille. Tai lähinnä ehkä Nokialle. MSFT:lle tuo on vain yksi sivujuonne, tärkeä toki, mutta Nokialle se on tällä hetkellä elämänlanka.

Forbesin markkinahuhu tuskin kuitenkaan yksin riittää rojauttamaan Nokian kurssia. Yleensähän näissä taitaa olla ikävä kyllä niin, että isot pojat tietävät asioita ensin ja sitten vasta pienet pojat.

Olen alusta lähtien epäillyt Nokian uutta strategiaa ja varsinkin sen toteutusta sekä ehdotonta sitoutumista MSFT:n tuotteisiin, joka tarkoittaa samalla oman ydinosaamisen hävittämistä. Tai ainakin määräysvallan kadottamista.

Minä toivon todella, että olen väärässä, mutta luulenpa vain että Nokialla ei ole mitään tulevaisuutta Elopin-Ollilan linjalla. Pitää löytää oma Nokian linja, joka perustuu omaan tuotekehitykseen sekä laite-, ohjelmisto- että palvelupuolella. Sellainen Nokialla oli jo. Maailman suurin ennen Elopia.

Nyt jos Forbesin ennusteet WP-luurien myynnistä pitävät paikkansa, täytyy vain toivoa, että MSFT laittaa pillit pussiin ja lopettaa mobiilitouhunsa ja pian, jolloin Nokian täytyy taas hakea se oma fokus. Jos rapautumista odotellaan kesään ja WP-luurit eivät silloinkaan vielä myy, Nokialla on edessä todella synkkä tulevaisuus. On annettu liikaa etumatkaa muille.

Minä olen ollut koko ajan varma, että Meego-kehityspolku olisi ollut Nokialle se oikea. Ostettuani N9:n olen siitä täysin vakuuttunut. Eikä Symbian-luureissakaan mitään vikaa ole, sehän oli ennen Meegoa kehittynein mobiilikäyttis.

No, olen ollut väärässä joskus ennekin. Toivotaan, että olen tälläkin kertaa väärässä.